Koman entinen päiväkirja

Tekstit VRL-13876, entiseltä omistajalta

29th August 2024 - Harmony Champions, Young horses

Myös Komaa käyty irtohypyttämässä Alankomaissa Harmony Championsissa muiden nuorikkojen kanssa. Estekorkeudeksi valittu 70 cm - 90 cm.
Pisteet ilmoitettu järjestyksessä:
Käsiteltävyys, irtonaisuus, laukka, hyppytekniikka
Shared 7th. Corbyn Karacoma 9 + 7 + 3 + 9 = 28p.
Koma sijoittui hyvin irtohypytyksessä, yhdeksästätoista osallistuneesta jakoi seitsemännen sijan tunnetun Saksalainen Dierk Mayerin z-kasvatin kanssa. Hyvin käyttäyttyvä nuorikko, jonka liikkeisäkään ei ole moitittavaa kuin kehnon laukkansa osalta. Itse hypytys onnistui erinomaiseti. Tammalla on selvästi potentiaalia.
​

18th March 2024 - koeratsastuksia

En voinut vastustaa uteliaisuuttani, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta koeratsastaa Nordwind E. Incin splashed white -rautias Koma, jolla oli kasvattajan mukaan mitä positiivisin elämänasenne ja sydäntälämmittävin luonne. Varaudun muutamalla porkkananpalasella saapuessani hakemaan Komaa sen omistajan Noahin kanssa laitumelta, vaikka nopeasti käykin ilmi, ettei minkäänlaisille lahjoille olisi ollut tarvetta. Koma vie sydämeni saman tien! Se seuraa aidan toisella puolella ja jopa hörisee, vaikka arvelen hörinän johtuvan ennemmin Noahista kuin minusta.
Päästyäni Koman selkään minua harmittaa jo se fakta, jonka Noah on minulle puhelimessa aiemmin kertonut: suurella todennäköisyydellä hevonen ei tulisi hyppäämään 160 sentin ratoja, vaikka toki lopullista skouppia oli vaikea arvioida niin nuoresta hevosesta. Keventäessäni Koman selässä toivon kovasti, että Noah yllättäen muistaisikin sekoittaneensa Koman johonkin toiseen hevoseen -- Koma on ihana, niin yritteliäs ja helposti liikkuva, että minun tekee monta kertaa mieli kumartua ja halata sen auringossa kauniisti kiiltelevää kaulaa.
Ilmavire nostaa kyynelet silmiini, kun hyppään Komalla pari koe-estettä. Sen korvat kääntyvät höröön ennen hyppyä ja se lyhentää askeltaan monta kertaa selkeästi harkiten, ei sillä tavalla kuin kieltämistä suunnitteleva hevonen, vaan tavalla joka saa minut arvelemaan sen toden totta yrittävän parhaansa. Kun yksi puomi kolahtaa Koman takajalkaan huomaan kuitenkin, että mukana taitaa olla myös pieni osa jännitystä: tamma säpsähtää ja potkaisee laskeutumisen jälkeen toisen takajalkansa ilmaan, mutta jo lyhyelle sivulle käännyttäessä on yhteinen rytmi taas löytynyt.
Taluttaessani Komaa loppukäyntien aikana en voi olla miettimättä miten upeaa olisi, jos voisin ostaa kokonaisen pienen tallin täyteen Koman kaltaisia hevosia. © Salma VRL-13360

21st May 2023

"Merkintöjen johdonmukainen tekeminen ei ole vahvimpia ominaisuuksiani, joku on saattanut jo huomata, sillä jälleen on kulunut kuukausia kun Koma siirtyi tiimiimme ja tämä on vasta ensimmäinen kerta kun istahdan alas kertomaan niistä.
Koma kasvaa hurjaa vauhtia ja välillä tuntuu, että ihan vaan kasvamisen ilosta. Valmiiksi huipelosta varsasta on tullut vieläkin huipelompi, sillä sen jalat tuntuu menevän ainakin kaksi kuukautta muuta kehoa edellä. Ei toki ainut asia joka on kasvanut, Koman persoonakin on alkanut häikäisemään yhtä kirkkaasti kuin varsan hyppy-yrityksetkin.
Etsimme kovasti yhteistä "gruuviamme", kokeilemme erilaisia asioita ja joka päivä alan oppimaan enemmän mikä tekee Komasta, no, Koman. Ja väittäisin, että tämä aika on aina ollut suosikkini koko prosessi (nähdä omin silmin minkälainen hulttio sinne varsamaisen naiiviuden taakse on aina piiloutunut).
Nämä alkutalven päivät on alkaneet lähtemään käyntiin hyvin samalla tapaa: löydän Koman seisomasta laitumelta pelkkänä korvana ja uteliaisuutena, valmiina mihinlaisiin metkuihin tahansa mitä olen saanut keksittyä treeniaikatauluja suunnitellessa (se katsoo aina sivusilmällä tuloani kuin kysyen: "mitä tänään on agendassa?"). Varsan silmissä on aina välähdys leikkimielisyyttä, päivä päivältä enemmän, että joka aamu herätessäni huomaan pohtivani onko tänään se päivä, kun Koma tekeekin jotain odottamatonta. Välillä sen ilkikurinen luonne herää eloon ja laitumelta hakureissu muuttuukin hippaleikiksi; väistämistä, mutkittelua, "kutsu" mukaan tuohon hevosmaailman pelleilyyn. Normaalia nuoruuden innokkuutta, mikä toimii hyvänä muistutuksena, että työskentelemme vielä "vain" varsan kanssa, joka on edelleen vasta oppimassa tallin (ja maailman) tavoille. Kyllä Koma sosialisoi myös muiden laidunkavereidensa kanssa, mutta omalla, "chillillä" tavallaan.
Koulutus on tietenkin vielä ihan alkuvaiheissa ja pyrin pitämään asiat alkeissa vielä jonkin aikaa. Seuraamisharjoituksia, paikoillaan pysyttelyä (minkä varsa osaakin kuin ammattilainen) ja hoitosessioita. Tasaista luottamuksen rakentamista (salainen tai ei niin salainen ainesosamme alkutaipaleen harjoituksissa). Tämän kaiken lisäksi se mielihyvän tunne mikä tulee, kun näkee Koman saavan narunpäästä kiinni on aika addiktoivaa. Nuoreksi hevoseksi Koma on kärsivällinen, höystettynä tilkallisella nenäkkyyttä kun jokin nappaa sen mielenkiinnon.
Vaikka olemmekin vielä perusasioissa, olen alkanut juoksuttamaan Komaa aktiivisemmin. Ei mitään selästä käsin harjoituksia vielä, tietenkään, mutta työstämme äänikäskyjä ja perus eleitä. Koma nappaa päivän aiheista nopeasti kiinni ja se älykkyys, minkä huomasin ostokäynnillä on todellakin rantautumassa. Juoksutus ei ole myöskään pelkästään fyysistä harjoittelua, vaan myös mentaalista stimulointia Komalle; käskyjeni käsittelyä ja oman kielemme kehittämistä, ja kaikki tämä on etenemässä suunnitelmieni mukaan.
Tänään vierailimme ensimmäistä kertaa esteradalla. Yksinkertaisia esteitä, pääasiassa maapuomeja heiteltynä sinne tänne kenttää - ei mitään rasittavaa. Koman atleettisuus häikäisi heti ensikättelyssä ja varsa näytti oikeasti nauttivan uudenlaisesta haasteesta (odotan kauhulla sitä päivää kun eteeni tulee projekti joka EI nauti esteistä ja haasteista). Koman liikkeet todella on hyvin koordinoituja ja sen takaosa venyy enemmän kuin muistan kellään tuon ikäisellä varsalla, mikä tulee olemaan varsinainen voimavara tulevaisuudessa (sen vanhemmathan molemmat hyppäävät miltei GP-tason ratoja, hyppäisiköhän tämäkin? Jännityksellä odotan).
Koma on edelleen säikähtävää sorttia - rusahtelut, tuulahdukset ja sen sellaiset turhanpäiväiset. Turhankin arkaluontoinen odottamattomiin asioihin ja ääniin, edelleen. Pitää minut varpaisillani ja muistuttaa, että vaikka kuinka hyvin saan varsaan sisäistettyä perusasiat, Koman kanssa tulee aina olemaan elementti ennalta arvaamattomuutta enkä sitä tule todennäköisesti koskaan saamaan kitkettyä pois (kuten hevosten kanssa yleensä, mutta voimakkaammin Koman). Joten työstän edelleen sopivan tasapainon löytämiseksi; patistan Komaa juuri tarpeeksi kasvattaakseni sen itsevarmuutta silti menemättä yli laidan.
Nyt illan päätteeksi, kaikki asiat huomioiden, olen edelleen tyytyväinen hankintaani eikä minulla ole kuin suuria odotuksia Koman suhteen. Tammasta saa vielä hyvän ja rauhallisen (pienillä yllätyksillä höystettynä tilanteen sattuessa) partnerin estekentille, varmasti korkeammillekin luokille kunhan koulutus etenee suunnitellusti ja suuremmitta ongelmitta (koputan puuta). Siinä todella on potentiaalia, enkä ihmettelisi jos näkisimme sen tulevaisuudessa jopa Power Jump-arvokisoissa..

17th November 2022

"Löysin uuden lupaavan varsan, Karacoman, erikoisen läiskikkään rautiaan mielenkiintoisesta suvusta, joka voisi hyvinkin olla seuraava projektini. Sana kiri korviini tavanomaisia kanavia pitkin - perinteinen myynti-ilmoitus hevosmiespiirien puskaradiossa, piiloutunut vähitellen muiden samanlaisten alle hiljaisen liikenteen takia. Mikä siinä sitten herätti mielenkiintoni, mihin muut eivät olleet tarttuneet? (Väitän edelleen vakaasti ettei ainakaan väri, mutta kuta tarkemmin katsoo tähän mennessä valitsemiani projekteja, sen helpommin alan itsekin nähdä tietyn kaavan…) Corbyn Riding Center on pikkuhiljaa alkanut nostamaan nimeään paikallisten laadukkaiden ratsastuskeskusten piireissä. Tiluksilla järjestettiin jopa vuoden 2023 Power Jump, jota minäkin menin paikan päälle katsomaan. Useampi laadukas kisahevonen, vaikkakin kenttäratsastukseen keskittynyt, mutta myös estekisalistoilla on muutama näkynyt. Kasvatteja ei tosin ole vielä paljoa näkynyt maailmalla. Karacoma puolestaan, hyväkäytöksinen ja juuri oikean verran esteratsun henkeä omaava kirkassilmäinen varsaneiti. Näkyvälle paikalle piiloutunut jalokivi, kenties?
Jokin näistä vai vähän kaikki yhdessä? Ehkä tykkään päästä todistamaan omin silmin vähemmän tunnettujen kasvattajien tuotoksia, ilman suuria lupauksia ja ennakko-odotuksia. Loppupeleissä mielenkiintoni nappaamiseen ei tarvita kuin se yksi pieni kipinä, kuudes aistini.
Karacoman kuudentena elinkuukautena suuntasin kyseiselle tallille ensikatselmukseen Brittien saaren sydänmaille, jossa Eliot Carbell, tilan toinen omistajista, oli vastassa. Ensisilmäyksellä jo pitkällä keski-ikää olevasta miehestä pystyi selvästi näkemään hänen olevan hevosmiehiä henkeen ja vereen. Silmissä erottui tuo minullekin tuttu "sään pieksemä" katse ja hänen kättelynsä oli topakka. Vaihdoimme pikaisesti tuttavuuksia ja suuntasimme suoraan talliin. Ei hienouksia, ei runomaisia kuvailuja, vaan suoraan asiaan. Pidin miehestä heti.
Koman karsina oli aivan tallin päädyssä ja siellä myös itse varsa seisoi. Kuusi kuukautinen, mutta silti niin hillitty ja rauhallinen. Kun ojensin käteni, Koma tarjosi oitis turpaansa ja hengitti lämpimästä kämmeneeni. Suloinen ja ystävällinen, taisi Eliot sanoa. Aina niin hyvällä mielellä. Hieman herkähkö säikähtämään, mutta näyttää jo nyt helppoa luottamusta ihmisiin. Eteenpäin pyrkivä, kevyt ja sopivan herkkä - piirteet, joita ei odottaisi vielä näkyvän näin nuoressa hevosessa. Piirteet, jotka kuulosti ennemminkin tilaustyöhön maalatuilta (oliko ensiarvioni Herra Carbellin suhteen sittenkin väärä?).
Sillä välin kun Eliot kertoi varsan laidunkäyttäytymisestään (tulee automaattisesti vastaan, seuraa perässä, odottaa kiltisti paikoillaan ja liikkuu pyydettäessä), annoin käteni juosta sen harjalla ja selässä. Se vakaus käteni alla, hienovarainen liikahdus korvissa, liikkeitäni tarkasti mutta ystävällisesti seuraavat silmät - kaikki viittasi tietoisuuteen joka oli enemmän kuin pelkkä luonnollinen vaisto. Että Eliotin sanat olivat todennäköisesti enemmänkin kuin kaunis maalaus. Koma hieroi nenänvarttaan käteeni ja makusteli hihanhelmaani, ja muistan pohtineeni oliko se pelkkää huomionhakua vai dominointia. Aika kertoisi.
Eliot vei meidät seuraavana sisäareenalle. Sinne oli asetettu valmiiksi muutama pieni este herättämään Koman reaktion. Varsa katselikin niitä uteliain ja laskelmoivin katsein, vaikka kokemattomuudesta johtuva varovainenkin kiinnostus oli läsnä. Huomasin Karacoman katseessa kuitenkin syttyvän jonkin, kun se lähestyi niitä ja hyppäsi esteiden yli vaivattomasti, raakaa atleettisuutta aivan huokuen. Ja viimeistään silloin minunkin täytyi myöntää, että vaikka suhtaudunkin normaalisti varauksella kasvattajien myyntipuheisiin, varsassa pystyi selvästi näkemään Herran Carbellin aikaisemmin mainitsemiaan ominaisuuksia; eteenpäin pyrkivä, älykäs lähestyjä, luottavainen. Enemmän minua kuitenkin kiinnosti, miten tamma käsitteli uusia haasteita.
Kuusikuisena, kesyttämättömänä, ystävällisenä ja älykkäänä Koma näytti olevan täydellisen valkoinen kangas tulevien estekenttien huippulahjakkuuden maalaamiseksi. Ja se minulle riittäisikin."